Vakkasuomalaista sotaveteraanitietoa talteen ry

EtusivuAjankohtaistaLinkkejä

Matti Jalava

Puheenvuoro Vehmaan matrikkelin julkistamistilaisuudessa 2.11.2013

 

Kunnioitetut sotaveteraanit ja lotat, hyvä juhlaväki.

Ensi kuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun olin tällä samalla paikalla puhumassa Vehmaan itsenäisyysjuhlassa. Puheen päätteeksi sanoin:

"- - - sota- ja lottaveteraaneja kunnioittaakseen nykypolvi on muun muassa Kalannissa, Laitilassa ja Kustavissa julkaissut viime vuosina näyttävät kirjat, matrikkelit. Mielestäni täällä Vehmaalla olisi syytä myös pikaisesti ryhtyä valmistelemaan tällaista julkaisua. Sellaista ei ole Taivassalon eikä Lokalahdenkaan osalta, eikä Uudestakaupungistakaan Kalantia lukuun ottamatta ole saatu kirjaa aikaan. Voisiko ajatella jopa yhteistä kirjaa? Sitä meidän on kaikkien syytä vakavasti pohtia. hyvinvointi-Suomemme tulisi pystyä tekemään veteraaneille tämä kunnianosoitus."

En silloin jaksanut uskoa, että joskus nämä kaikki puuttuvat matrikkelit olisivat valmiina niin kuin ne tänään ovat. Onneksi puheen jälkeen Uudenkaupungin Sanomien päätoimittaja Matti Jussila kirjoitti asiasta pääkirjoituksessa. Onneksi myös lokalahtelainen Erkko Teerimaa tarttui asiaan, jota hän Lokalahden osalta oli yrittänyt turhaan jo aikaisemmin ajaa. Yhdessä kutsuimme henkilöitä palaveriin. Lopputulos oli oman yhdistyksen perustaminen matrikkeleita varten.

Eri alueilta saatiin mukaan talkooväkeä veteraanitietojen keräämiseen. Vehmaalla nähtiin aluksi  mahdottomana kerätä tietoja vuosikymmeniä sodan jälkeen. Onneksi löytyi kuitenkin henkilöitä,  jotka olivat valmiit uhraamaan aikaansa.

Vehmaan osalta työtä vaikeutti erityisesti sodanjälkeinen suuri muuttoliike. Olihan Vehmaalla talvisodan alkaessa noin 4 200 asukasta, kun asukkaita nyt on melkein 2 000 vähemmän. Kuitenkin Vehmaan matrikkeliin on saatu lähes 1 100 veteraanin ja rintamalotan tiedot. Hienoa on myös, että vehmaalainen talkooryhmä sai kerätyksi veteraanien henkilökuviakin yli 900. Vajaat 90 prosenttia on saanut valokuvan.

Kaikkiaan viidessä matrikkelissamme on tiedot yli 4000 sotaveteraanista tai miinanraivaajasta. Rintamalottia on matrikkeleissamme yli 120.

Henkilömatrikkelin lisäksi Vehmaan ja muissakin matrikkeleissa on sivumäärästä noin puolet sota-aikaan liittyviä haastatteluja ja kirjoituksia. Raumalainen Markku Vainio on tehnyt veteraani- ja lottahaastatteluja ja kirjoittanut mm. selkeät kuvaukset vehmaalaisten sotatiestä talvi- ja jatkosodissa. Yhdistyksemme puheenjohtaja Erkko Teerimaa  on tarkastanut kaikki veteraanien sotatiedot. Näin on veteraanien sotilaspasseihin ja kantakortteihin tehdyt epäselvätkin sotatiedot saatu oikaistuiksi.

Oman mielenkiintoisen lisän matrikkeliin antaa lotta-albumin näköispainos vuodelta 1943. Se oli lottien lahja vuosia täyttäneelle puheenjohtajalleen Selma Laurilalle.

Taloudellista tukea olemme saaneet eri yhteisöiltä ja yksityisiltäkin, josta olemme kiitollisia. Hyvin on siis mennyt.

Huonoa on sen sijaan se, että Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakalle tehty tukihakemus ei annakaan meille tukea suunnitellulla tavalla. Kesäkuussa Ravakkaan Laitilaan jätetty tukihakemus on edelleen käsittelyssä Satakunnan ely-keskuksessa Porissa. Tukea piti tulla tietojen kirjoittamisesta ja digitoinnista aiheutuviin kustannuksiin, ei kuitenkaan kirjojen painamiseen.  

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kirjojen myynnistä saamamme tulot vähentävät merkittävästi tukea, vaikka kesällä 2012 saimme puhelimitse Ravakasta tiedon, että kirjojen myynti ole esteenä. Jännityksellä odottelemme lopullista maksatuspäätöstä nyt kun hakemuksemme on ollut käsittelyssä kohta jo puoli vuotta.

Talkootyöllä on ollut näitten matrikkelien teossa suuri osuus. Kaikkien kirjojemme osalta on kirjattuja talkootunteja yli 10 000, joka henkilötyövuosina vastannee ainakin kuuden henkilön vuotuisia palkkamenoja. Talkootyön rahallinen arvo on siis melkoinen.

Vehmaan talkoolaisia muistettiin juuri  äsken kunniamerkeillä ja mitaleilla. Mitään taloudellista tukea he eivät ole saaneet kulujensa korvaukseksi. Kirjan lukijalle ei talkoolaisten panos tule erikseen näkyviin muuten kuin yhdellä sivulla julkaistuista kuvista ja nimiluettelosta.

Olen aikaisemmissakin julkistamisjuhlissa verrannut matrikkeliamme rakennusprojektiin. Meillä on nyt valmis rakennus - valmis matrikkeli.

Helsingin Musiikkitalon pääarkkitehti, pyhämaalainen  Marko Kivistö kirjoitti talon valmistuttua, että projekti oli vaatinut mitä erilaisempia työsuoritteita. Työtä oli tehty päällä ja käsillä, sekä onneksi myös sydämellä.

Hän jatkoi: "Valtaosa työsuoritteista jää valmiissa talossa näkymättömiin. Kun syntyy valmiita pintoja, valtavasti aikaansaatua jää piiloon."

Aivan samoin on kirjassamme. Lukija ei välttämättä ymmärrä, millainen talkootyön panos on Vehmaankin kirjassa.

Mutta kirjammekin osalta on niin kuin Kivistö sanoo rakennuksestaan Helsingin Musiikkitalosta: "Taakse jääneet työvaiheet heräävät henkiin silloin kun kokonaisuus toimii niin kuin sen on suunniteltu."

Uskon kirjammekin kokonaisuuden toimivan.

Monet sotaveteraanit uhrasivat nuorena elämästään viisikin vuotta isänmaan hyväksi. Voimme olla tyytyväisiä, kun selvisimme tästä matrikkelihankkeesta vajaassa neljässä vuodessa.

 

 

Päivitetty 18.09.2019 11:48